Mä saan mun anakaverilta 4 kaljaa, jos onnistun paastoomaan lauantaihin. Ja mähän onnistun.
Kohta eka päivä takana, ja koska join zeroa, mun nälkä on kasvanut ja mulla hiukoo tosi pahasti.. saas nähä mitä käy. Mutta mä pystyn tähän!
Ennen kesää -10kg olis aika saavutus. Muutenkin kymmenen kilon pudotus kuulostaa niin odottamattomalta että aijjai.. miinus kakskytä viis haluisin. Ja mähän laihdun siihen kuntoon. Kotona jääny kiinni laihdutuksesta, eipä tuo haittaa kun normaalipainonen oon niin lääkäritkään ei mitään voi tehdä.. voin vaan sanoa ei kiiitos kokoajan, eikä kukaan voi sanoa mitään - ja jos sanoo, en siltkään suostu syömään. Mä, eikä kukaan muukaan laihdu siihen pisteeseen mihin mä haluan syömällä: täytyy syödä reilusti alle kulutuksen ja suositelkun ravintoannoksen jos haluaa tätä. Ja niinhän mä teen.
Mä en oikeestaan tiiä mikä mä olisin ilman tätä. Niinkun mitä tekemistä mulla olis? Tää on maailman paras juttu enkä IKINÄ haluu tästä eroon.
Laihdutus on vaikeeta, okei. Se kaikki itsekuri mitä tarviit löytyy vain harvoilta. Mun paheet on illalla paahtoleivän syöminen (what) mut nyt mä paastoon: ei tarvitse ajatella mitä söis, kun ei voi syödä mitään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti